Kuusen seuralaisena kasvava herkkutatti (Boletus edulis) viihtyy havumetsissä. Se on kuusen juurisieni. Samalta paikalta löytää yleensä runsaasti herkkutatteja. Itiöemiä kehittyy heinä-syyskuussa jatkuvasti ja ne kehittyvät jopa yhden yön aikana keruukokoon. Herkkutattia tavataan lähes koko maassa, mutta yleisimmin Etelä- ja Keski-Suomessa. Parhaiten herkkutatti kasvaa metsässä, jossa ei ole runsaasti aluskasvillisuutta. Esimerkiksi tiheät istutuskuusikot ovat tyypillisiä herkkutatin kasvupaikkoja.

Männynherkkutatti (Boletus pinophilus) kasvaa kangasmetsissä runsaana hiekkapohjaisilla mäntykankailla männyn juurisienenä. Samoin kuin herkkutattia, männynherkkutattia on samalla kasvupaikalla yleensä runsaasti eri-ikäisiä yksilöitä.

Herkkutatin itiöemä on pienenä pallomainen ja pillistöltään valkoinen, vanhemmiten lakki avautuu ja pillistön väri muuttuu vihertävän kellertäväksi. Lakin pinta on ruskea ja lakki sileä. Herkkutatin jalassa on vaalea verkkokuvio.

Männynherkkutatilla on tummempi lakki kuin herkkutatilla, se on myös matalakasvuisempi, kovempi ja jalaltaan paksumpi kuin herkkutatti. Lisäksi sen pillien suut punertavat.

Herkkutatin voi sekoittaa pahanmakuiseen sappitattiin (Tylopilus felleus), jonka jalassa on tummaa, vihertävänruskeaa verkkokuviointia. Sappitatin lakki on herkkutatin lakkia pehmeämpää. Lakin väri on vihertävänruskea, pillistö pullistuu ja muuttuu vanhemmiten punertavaksi. Myös lakin malto punertuu leikkauspinnoissa.